Videot




The Average Men II - Epic Winter Disc Golf
Tarina ystävyydestä, yhteisöllisyydestä ja jaetusta intohimosta frisbeegolfia kohtaan.
Lue videon kuvauspäiväkirja


The Average Men - Disc golf is amazing
Puhtaasta rakkaudesta tätä jokamiehen lajia kohtaan.


The Average Men - Teaser


Neljä vastaan viisi
Neljä miestä, viisi rataa. Koillismaa-Kainuu tour 2014.


Hyvät Uutiset
Veljekset eivät anna sydäninfarktin ja rannemurtuman pysäyttää elämää. Sairastaminen on sairaille.


Hole in one - Liminka Rantakylä
Joonan ensimmäinen ja todella maaginen hole in one, kauhean tuurin ansiosta kuvattu vielä kahdella kameralla

Epic Winter Disc Golf - Kuvauspäiväkirja

30.11.2014 - Ensimmäinen EWDG-videon suunnittelupalaveri

Lähtökohtana on, että talvivideo tehdään ja varmaan siinä sitten pelleillään lumen kanssa. Tai jotain. Niin ja heitetään kiekkoja. Rehellisesti sanottuna, lähtötilanne on kyllä lähes puhdas nolla. Katsellaan porukalla vähän Vimeota ja Youtubea ja haetaan inspiraatiota. Vaijerikameran käyttö voisi olla kova sana; eli siis vaijerin varaan ripustettava moottoroitu kelkka ja kelkkaan kamera. Simple! Oikein käytettynä huomattavasti kopteria parempi, kameralla uskaltaa ajaa aivan puiden ja heittäjien vierestä ilman että joko kopteri tai heittäjä silppuuntuu atomeiksi. Eikä ole myöskään kovin alhaista painorajoitusta. Mutta mistä me sellainen vaijerihässäkkä hommataan. Googletus kertoo, että halvin joka jaksaa kantaa meidän kameran painon maksaa noin 13000 €. Justjust. Työnnetäänkö kättä taskuun (pelkkää nöyhtää) vai rakennetaanko itse? No perkele, rakennetaan itse! Homma suunnittelupöydälle välittömästi. Samassa palaverissa saadaan vielä toinenkin riemukas idea joka kuuluu näin: lopputeksteissä voitaisiin tanssia ja hytkyä PSY:n Gentlemanin tahtiin. Kuvataan heti ensimmäiset hytkymiset pois alta. Nolottaa.

6.12.2014 – Vaijerikamerakelkan rakentelua

Heti aamusta Jari ja Joona suuntaavat pajalle. Aiemmin viikolla on haettu rautakaupasta vaijerikamerakelkan rakennuspalikoiksi alumiinitankoa, reikälevyä, pultteja ja muttereita. Vaijerikelkan renkaiksi varastetaan rullaluistimien 90mm pyörät, niitä tarvitaan neljä. Kahvia menee litratolkulla mittailun ja muun ähinän lomassa. Rautasahalla alumiinitanko pätkiin ja ihmettely jatkuu. Lopulta päästään jonkin sortin konsensukseen kelkan mallista ja toimintaperiaatteesta. Kaksi rullaluistimen rengasta kiinni toisiinsa ja samaan akseliin kiinni. Akseli kiinni reikälevyihin ja reikälevyt kiinni alumiinitankoon. Sama toistetaan alumiinitangon toiseen päähän, jolloin lopputulokseksi muodostuu hieman rullasuksea muistuttava kelkka. Purku takaisin osiksi ja maalataan kaikki osat mustaksi. Alumiinitankoon vielä C-grip kamerateline. Simsalabim ja kelkka on valmis. Tappioina kärsitään pari poraan sulanutta metalliterää, yksi toimintasavunsa vapauttanut porakone ja lukemattomat perkeltämiset ja saatanantamiset. Mutta loppu tulos on silti hieno. Vaijeri viritellään, kelkkaan kiinnitetään uhrattavissa oleva actionkamera ja ei kun liukumaan. Sehän toimii! Ei siinä mitään moottoria ole, mutta vaijerin laskeutumiskulmaa säätämällä kelkka liikkuu aivan itsekseen. Ällis! Painovoima! Newtonin omena!

Illalla katsotaan Itsenäisyyspäivän Linnanjuhlia, ollaan isänmaallisia ja nauretaan kun joku rämemajavan näköinen täti on käärinyt kaulaansa kokonaisen naalin.



23.12.2014 – Heavy metal

Jari askartelee joululomansa aluksi äkäisen intron videolle. Kylmää kirskuvaa metallia ja lumisadetta. Siitä on tämä pohjoisen jurottava kansa rakennettu. Kuten kuuleman mukaan rakkaat naapurimme Ruotsissa meistä sanovat: Suomi ei ole paikka vaan se on tapa pitää karvalakkia silmillä. Intro julkaistaan Youtubessa talvivideon teaserina hyvän Joulun toivotuksin. Teaseri ei kiinnosta ketään. Ei se mitn.

18.1.2015 – Toinen suunnittelupalaveri ja maastoutuminen

Reilun kuukauden aikana Google Drivessä on käynyt kuhina kun kukin on käynyt rustaamassa omia näkemyksiänsä videon kuvakäsikirjoitukseen. Idea alkaa muotoutua jo järkevähköksi. Haetaan sopivia kuvausaikoja kalentereista ja alustavasti varataan pari päivää helmikuusta sisäkuvien ottoon ja kokonainen viikonloppu ulkokuvauksiin. Hankintalistalle päätyy reilut 50 kappaletta ulkoroihuja, 8 kappaletta 400W työmaavaloja, kaksi aggregaattia, 120 metriä kunnon kiipeilyköyttä vaijerikameraa varten ja melkoinen määrä muutakin pienempää sälää. Opetellaan samalla käyttämään uutta kameraa, joka on saapunut meille vuoden vaihteen aikana. Sony A7S. Pieni laite, josta saa isoja asioita irti. Loistohankinta. Kuvauspaikka pitäisi vielä löytää. Tarvitaan sopiva maasto, josta löytyisi pieniä korkeuseroja jotta vaijerikameran viritys onnistuisi mahdollisimman helposti. Käydään maastokierroksella Oulunsalon erämaissa. Joonan auto jää neljästi kiinni, lunta on ihan järjetön määrä. Tunnelma on silti katossa. Tästä tulee vielä kova juttu. Ehkä. Jos me saatana päästään täältä hangesta koskaan irti ja elävänä takaisin kotiin. ”Juho, työnnä!”



¨ 25.1.2015 – Viimeinen suunnittelupalaveri

Kuvakäsikirjoitus alkaa olla valmis. Vaijerikamerakelkkaa testataan isossa hallissa sydän kurkussa myös järjestelmäkameralla. Kelkka jaksaa kantaa järkkärin painon hienosti. Olisikin ahdistanut seistä vakuutustarkastajan edessä naama pitkänä, sylissä 107 irrallista ja kohtuullisen tärkeää kameran osaa ja sönköttää, että ”varovasti kiinnitettiin Sony sellaiseen rullasukseen, annettiin sille vauhtia ja sehän meni särki!” Ollaan pähkinöinä. Liukuva kuva on melkoisen hienoa jos vain saadaan tärinät kuriin. Tosin vaijerina käytettävä kiipeilyköysi näkyy kuvassa. Köyden poisto kuvasta jälkituotannon yhteydessä pitää vielä treenata leikkaussoftalla. Mietitään kuvausten logistiikkaa. Tarvittavia tarvikkeita on järjetön määrä. Tarvitaan kuomukärry. Se järjestyy onneksi helposti.

Kuvakäsikirjoituksen lisäksi tällä kertaa tarvitaan myös oikea käsikirjoitus. Jotain pitäisi puhua. Ettei tästäkin tule pelkkää musiikkivideota. Miten tiivistetään tämä laji muutamaan hassuun minuuttiin. Ranskalaisia viivoja paperille ja perään meille tärkeitä asioita. Yhteisöllisyys. Ystävyys. Joka miehen ja naisen laji. Tästä se lähtee.



3.2.2015 – Ensimmäinen kuvauspäivä

Töistä vapaata. Kokoonnutaan aamulla Jarin luokse. Hermostunutta hörötystä. Juodaan kahvia ja käydään läpi kuvakäsikirjoitusta. Sky High Pictures on antanut meille sliderin ja valovoimaisen linssin lainaan. Viritellään slider sängyn viereen ja aloitetaan. Kymmenen ensimmäistä liukua menee aivan vihkoon. Pokka ei pidä. Naurukusi on tulla housuun useita kertoja. Kameran edessä on vaikea olla. Sen takana taas paljon helpompaa. Homma kuitenkin etenee. Juho suostuu olemaan käsimallina kahvinkeittokohtauksessa. Laitetaan Gopro kahvinkeittimen suodatinkulhoon ja kaadetaan kahvinpuruja päälle. Kuvasta tulee hieno, mutta Goprota joudutaan pesemään sen jälkeen ainakin vartti. Sotkuista puuhaa. Kuuden tunnin uurastuksen jälkeen alkaa olla noin puolet sisäkuvista kasassa. Huomenna on pakko jatkaa. Sony on muuten aivan loistava, mutta akut eivät kestä tehokuvausta 1,5 tuntia kauempaa per akku.

Illalla tarkistellaan kuvattu materiaali ja se todetaan hyväksi. Luojan kiitos muistettiin myös laittaa kameran asetukset ylös kohtaus kohtaukselta. Aika kullanarvoinen lappu kun huomenna jatketaan. Sävyjen pitää täsmätä. Naurua on paljon. Meillä on selkeästi ollut mukavaa. Se on tosi hyvä merkki. Yleensä se välittyy myös katsojalle.



4.2.2015 – Toinen kuvauspäivä

Kokoonnutaan Joonalle. Porukka on huomattavasti vähemmän hermostunutta kuin eilen. Uusia ideoita tulee sitä mukaa kun kuvataan. Joonan kengännauhojen salamasitominen on puhdas hetken mielijohde. Päivä on tunnelmaltaan vielä hauskempi kuin eilinen. Loppupäivästä kuvataan lisää PSY:n Gentlemanin hytkymistä lopputekstejä varten. Bokserit jalassa. Ei mitään rajaa. Naurusta ei tule loppua. Me olemme idiootteja.

Illalla Jari leikkaa ensimmäisen raakaleikkauksen sisäkuvista. Toimii melko hyvin. Paljon pitää jättää pois, jotta videon pituus ei lähde käsistä. Käyttämättä jää muun muassa aamupaskalla istuminen. Juhon näyttelijäsuoritus Team Ahma -tyylisine viheltelyineen on siinä niin loistava, että aivan harmittaa pistää hylkyyn. Mutta raja on vedettävä johonkin ja tässä me vedettiin se kakkaamiseen.

6.2.2015 – Hirsimäen Janne tulee käymään

Team Powergripin Janne on Jarille päivätyön puolesta tuttu mies ja kaveri tulee pyörähtämään mutkan konttorilla. Työasioiden ohessa puhutaan tietenkin myös frisbeegolfista lajin ollessa molemmille osapuolille varsin läheinen. Hirsimäki katsoo raakaleikkauspätkän läpi ja pitää näkemästään. Illemmalla Jari ja Janne vielä soittelevat ja Janne pyytää meitä käymään mutkan Powergripin liikkeessä. Jari ja Joona hurauttavat paikalle ja tapaavat siellä vallan hienoja ihmisiä. PG tiimiläiset Parviaisen Juho, Eskelisen Jenni ja PG:n GrandMasterGeneral Pasi Laukkanen ottavat meidät Jannen lisäksi lämpimästi vastaan. Siinä seurassa on kyllä nöyrä olo. Todella kovia tekijöitä koko sakki. PG:ltä tarttuu mukaan pipot koko meidän kuvausporukalle ja kovat onnentoivotukset videoprojektiimme.



17.2.2015 – Mihin helvettiin se lumi katosi

Videohanke keskeytyy pariksi viikoksi Joonan lähtiessä laskettelulomalle lappiin ja muiden painiessa työkiireiden kanssa. Sillä aikaa noin Oulun alueen noin 70 sentin lumipeitteestä häipyy yli puolet. Lämpötila pysyttelee jatkuvasti reilusti plussan puolella ja meille iskee paniikki. Saataperke! Jarin takapihalla näkyy jo osittain nurmikko. Talvivideo on kyllä huono talvivideo ilman sitä talvea. Joona palaa reissultansa ja aloittaa Juhon kanssa armottoman rallin ympäri Oulunsaloa sopivaa ulkokuvauspaikkaa etsien. Se löytyy viimein Oulunsalon Koppanasta, joka aidosti on kyllä keskellä ei mitään. Kuvauksia häiritsevää liikennettä tulee tuskin olemaan. Ja mikä parasta: Koppanassa on vielä reilusti lunta.

Samaan aikaan Pasi metsästää sopivan syrjäisen talon pihaa, jossa voitaisiin kuvata lähtötilanne ja Dressman –kävelyosuus. Sekin löytyy suhteellisen läheltä varsinaista ulkokuvauspaikkaa. Jari hoksaa, että tähän hommaan tarvitaan vielä kamerakraana, jotta saadaan sujuvia kameranostoja ja –laskuja. Videotarvikkeesta löytyy Genustechin MiniJib -kevytkraana ja se laitetaan tilaukseen. Tässä vaiheessa ei huvita enää laskea kalustoon menneitä euroja. Tekemisen riemu on vienyt voiton rationaalisesta ajattelusta.



21.2.2015 - Kolmas kuvauspäivä

Aamu alkaa jo puoli kahdeksan aikaan kunniakierroksella kuomukärryn kanssa. Kaksi aggregaattia haetaan lainaksi vuolaiden kiitosten kera. Joonalta tempaistaan mukaan Innovan siirreltävä kilpakäyttöön soveltuva kori. Työmaavalaisimet nostellaan kyytiin ja kaupasta haetaan kaksi kassillista ulkoroihuja. Sky High Picturesilta noudetaan järeä videokuvausjalusta ja Wondlanin kameraglideri. Kamaa on kuin kovillakin työmiehillä. Kuvaamme ensin lähtötilanteen pois alta syrjäisen talon pihassa. Kamerakraana osoittautuu mahtavaksi hankinnaksi. Keli on todella kylmä, joten kameran näpräily paljain sormin saa aikuisen miehen kyyneliin. Tunnelma on silti katossa. Tai siis taivaissa, koska nyt ollaan pihalla.

Kymmenen jälkeen päästään Koppanaan. Tavaroiden purkaminen maastoon on järkyttävä urakka. Pasi kantaa molemmat aggregaatit peräkanaa noin 600 metrin matkan purkupaikalta kuvauspaikalle eikä sille tule edes hiki. Nummiston Ilkka on ihan paperia. Viritämme ensiksi kiipeilyköyden vaijerikameraa varten. Ei toimi. Reilun sadan metrin liuku on liian pitkä ja vaijerin kallistuskulma ei riitä, kameraliuku väsähtää kesken matkan. Saataperke! Lyhyemmän jännevälin viritys toimii ja pakko myöntää, kuva on testien perusteella näyttävää. Kuvauksien ohessa innostutaan heittelemään kiekkoja niin kovalla intensiteetillä, että kamerat unohdetaan hetkeksi. Nautitaan päivästä. Makkaraa maha täyteen ja taas mennään. Loistava päivä. Viimeiseksi kuvataan lopputekstejä varten PSY:n Gentleman hytkymistä vaijerikameralla. Jari päästää kameran liikkeelle ja juoksee omalle paikalleen ”tanssimaan”. Kerralla purkkiin. Naurattaa niin, että elimistö säikäyttää räät nenästä. Ja lopuksi vielä huomataan, että Pasi kantoi ne aggregaatit ihan turhaan kuvauspaikalle. Iltakuvauksia ei vain jaksa enää samalle päivälle. Kaikki ovat ihan rättiväsyneitä seitsemän tunnin uurastuksen jälkeen. Paitsi Pasi, joka kantaa ne aggregaatit myös takaisin kuomukärrylle. Tarzan, bundolo! Melkoinen härkä.



22.2.2015 – Neljäs kuvauspäivä

Sama paikka, uusi päivä. Väsyneitä miehiä. Paitsi Pasi, joka on taas tarttumassa kuomukärryssä lojuvaan aggregaattiin, mutta saadaan onneksi pidäteltyä mies aisoissa. Tänäkään iltana ei välttämättä jakseta suorittaa myös iltakuvauksia. Mutta koska Pasin voimia edelleen pakottaa, Joona antaa hänelle Innovan korin kannettavaksi, jonka Pasi nakkaa olalleen kuin tyynyliinan. Näyttää niin komealta hommalta, että päätetään kuvata sellainenkin osuus ja otos päätyy lopulta lopulliselle videolle asti. Jotenkin koko kohtauksesta tulee mieleen Jeesus kävelemässä risti olalla. Kyseinen klippi kulkeekin lopulta editoinnissa mukana nimellä ”Jeesus”.

Kuvauksien aikana Joona heittää liippasuoran noin 110 metrin avauksen aivan korin juureen. Mykistävä suoritus, johon mies tyypillisen vaatimattomana toteaa, ettei tässä vielä mitään Parviaisia olla. Jari saa karjuvan ahaa-elämyksen ja syventyy hetkeksi käsikirjoituksen pariin. Videon ensimmäinen puheosuus valmistuu äkkiä. Päivän loppupuolella haudataan vielä Joona lumeen ja käsketään työntää käsi kiekon kanssa hangen läpi pintaan. Otos on loistava. Siitä saadaan videolle hieno thumbnail. Koko päivän uurastuksen jälkeen todetaan, että iltakuvaukset pitää hoitaa täysin erikseen. Pitkän päivän jälkeen ei millään jaksa. Paitsi Pasi jaksaisi kyllä, mutta tyytyy vain yksin vetämään 40 sentin lumisohjoon tarttuneen kuomukärryn takaisin tielle ja kysyy puolihuolimattomasti, että vedänkö tämän saman tien keskustaan, ei tähän mitään autoa tarvita. Banzai! On se hurja.



28.2.2015 – Viides ja viimeinen kuvauspäivä

Kuluneen viikon aikana Jari ja Joona ovat istuneet Jarin luona editoimassa useamman illan. Video alkaa saada muotoaan ja molemmat ovat vilpittömän innostuneita. Kuvauksien aikainen leppoisa ja veljellinen tunnelma tuntuu välittyvän myös ruudulta. Hirsimäen Jannelta on pyydetty apua käsikirjoitettujen puheosuuksien englannintamisessa, mies kun puhuu täysin sujuvaa lontoota. Ihan siltä varalta, että video päätyy myös ulkomaan ihmisten katseltavaksi, niin sujuvat enkkutekstit on hyvä saada mukaan. Ja nehän saadaan. Janneen voi aina luottaa.

Iltakuvaukset aloitetaan viiden jälkeen alkuillasta. On vielä valoisaa, joten ehditään hyvin pystyttää työmaavalot, virittää aggregaatit ja muu tarvittava kalusto valmiiksi. Pidetään yllä sellaista nuotiota, että varmasti näkyy Kemiin saakka. Juho meinaa polttaa kulmakarvansa. Otetaan muutama timelapse –video illan hämärtymisestä ja käydään töihin. Noin 50 ulkoroihua pitää sytyttää ja virittää radan reunoille. Se ottaa oman aikansa. Samalla leivotaan led-valoja kiekkoihin kiinni. Jossain vaiheessa Jari sotkee kiekkonsa nuotion vieressä sulaneeseen koiranpaskaan ja ajattelematta pyyhkii ne takkinsa hihaan ja paljaaseen käteen. Koko episodi tallentuu kameralle. Loistavaa.

Tunnelma on kyllä kohdallaan. Oulunsalon korpimaasto loistaa valtavan nuotion, ulkoroihujen ja työmaavalojen loisteessa. Loppuillasta saadaan pilvetkin väistymään ja tähtitaivas aukeaa ihmeteltäväksi. Heittäminen on mahtavaa. Tämä koko laji on mahtava. Ei löydy sanoja. Kuvaukset päättyvät iltakymmeneltä. Kaikki tarvittava on paketissa. Kauhea into saada valmista.



21.3.2015 – Viimeistelyä

Kolmen viikon aikana tehdään editointia ja jälkikäsittelyä minkä päivätöiltä ehditään. Videon pituus on ylittänyt budjetoidun viitisen minuuttia, mutta aikajanalle päätynyt materiaali on niin hyvää, ettei sitä raski olla käyttämättä. Puheosuuksia varten etsiskellään Oulun seudulta äänitysstudiota, mutta päädytään lopulta hommaamaan omat voice over –kamat. Focusriten etuasteella varustettu Scarlett 2i4 ja Roden NT1 mikrofoni ovat aika päheitä siihen hommaan. Ja koska muita halukkaita mikrofonin ääreen ei oikein löydy, Jari päätyy lallattamaan puheosuudet nauhalle. Loppuun keksitään tässä vaiheessa myös oikein osuva varsinaisen videon lopettava englanninkielinen slogan. Googletellaan vielä useita kertoja ja varmistellaan, ettei sitä ole aikaisemmin missään yhteydessä käytetty. Ei näytä olevan.

Vaijerikameran kiipeilyköysi onnistutaan poistamaan kuvista kohtuullisesti. Sisäkuvauksien kahvinkeitto-osuuksien kuvamateriaaleista huomataan, että mikron kello näyttää ihan mitä sattuu. Kiitos nykyisten digitaalisten leikkausjärjestelmien, myös mikron kello saadaan pienen säätämisen jälkeen näyttämään hiukan yli aamukahdeksaa. Pilkuntarkkaa. Joku voisi käyttää sitä paljon tuhmempaakin termiä. Mutta me ei käytetä. Me olemme tolkun miehiä!



22.3.2015 - Julkaisupäivä

Päivällä Juho ja Joona tulevat Jarin luokse viimeistä leikkausta hyväksymään. Pasi on jossain kantamassa todennäköisesti ratapölkkyjä tai jotain muuta järjettömän raskasta ilmeenkään värähtämättä. Videota katsoessa tulee sellainen olo, että me päästetään täysin meille tuntemattomat ihmiset ikään kuin meidän iholle. Siis mikäli tätä kukaan Youtuben loppumattomasta videovirrasta yleensä löytää ja sen lisäksi vielä katsookin. Mutta sitä kait me lähdettiin hakemaan. Meidän henkilökohtaista näkemystämme tähän lajiin. Eihän kukaan ulkopuolinen voi samaistua jos ei laita itseään alttiiksi samaistumiselle.

Video lähtee jakoon joskus kolmen jälkeen iltapäivällä. Jari lähtee samaan aikaan ajelemaan työreissulle Jyväskylään. Matkan aikana tihkuu viestiä, että video leviää ja siitä on kovasti tykätty. Illalla kymmenen aikaan liveseurantalaskuri näyttää reilua 2000 katselukertaa. Meille se tuntuu aivan järjenvastaiselta määrältä. FrisbeegolfAddiktien Youtubeen laittama kommentti hiljentää äärelleen. Lajin yhteisöllisyys on niin käsinkosketeltavan totta. Ihmiset ovat ymmärtäneet ja samaistuneet. Tämä onnistui.